Tulevaa kesää odotellessa!

Minulla on ollut vähän pitkä aika, kun olen viimeksi tänne kirjoitellut. On ollut olevinansa varmaankin kiire tai jotain. Tiedä sitten todellisuutta. Minulla on nyt viimeiset puoli vuotta ollut ihana uusi työpaikka, jossa kyllä ei työt tunnu loppuvan kesken. Tänäänkin huomasin juuri ennen neljää, että ainiin pitää töistäkin lähteä kotiin ja keretä muskariin tyttäreni kanssa. Kun pääsimme kotiin ystävämme tuli meille kylään ja herkuttelimme heidän kanssaan ja joimme tietenkin teetä ja kahvia. Nyt pääsin istumaan alas ja viimeisen tunnin olenkin tässä seilaillut verkkosivuilta toiselle ja haaveillen ensi kesästä.

Meillä on ollut pitkään mieheni kanssa keskustelun aiheena, koska menisimme naimisiin. Olemme pohtineet sitä kuinka paljon häät tulisivat maksamaan ja miten ne kustannettaisiin. Sehän on nyt itsestään selvää, että ne tulevat aina maksamaan ja eikä niistä pääse halvalla, jos minun ja mieheni maku tunnetaan. Sanoin hänelle sitten, että sama se maksaako sen nyt vai sitten kolmen vuoden päästä. Minä haluan saman sukunimen kuin miehelläni ja tyttärelläni se on minulle tärkeintä. Mieheni taas ei suostu maistraatissa menemään naimisiin, joten homma oli tällä selvä. Me menisimme naimisiin ensi kesän! JESSS!! Lopultakin tätä on odotettu jo monta vuotta.

Vanhalinna, Puimala

Ennen kuin olin edes saanut hyväksyntää tästä mieheltäni olin jo omien mieltymyksieni mukaan katsellut täältä Varsinais-Suomen alueelta erilaisia hääjuhlapaikkoja. Halusin tunnelmallisen paikan, mutta miehelleni oli erittäin tärkeää, ettei paikalla olisi a-oikeuksia, sillä hän halusi juhliin kantaa omat juotavat. Tämä karsi huomattavan määrän hyviä paikka ehdokkaita. Kävimme katsomassa Liedon vanhanlinnan tiloja, jotka olivat erittäin kauniit, mutta tässä oli huonona puolena a-oikeudet ja Puimalan tilat olivat heiltä jo koko ensi kesältä varatut. Itse en olisi Puimalaan halunnutkaan, sillä viime kesänä olimme ystäväpariskuntamme häissä siellä ja minä palelin siellä kuin mikäkin. Seinät olivat lankkua ja minä kun olen muutenkin herkkä palelemaan. Päätin sinä iltana, etten minä ainakaan aijo palella omissa häissäni.

Kavaltontila, navetan vintti

Lopulta löysin pienen etsinnän jälkeen haaveitteni hääjuhla paikan. Rauhallisesta ympäristöstä Piikkiöstä Kavalton tilan. Kävin siellä katsomassa paikkaa ja tiesin tämän jälkeen heti, että täällä me menemme naimisiin 2015. Vapaina oli enää vain muutama lauantai siltä kesältä. Mutta viralliseksi päiväksi tuli nyt.

11.7.2015

Vihdonkin sain hetkeksi huokaista helpotuksesta ja tiesin haaveni olevan taas askeleen lähempänä. Tämän varmasti moni hääpäiväänsä suunnittelva morisian tietää. Kavalton tilassa oli aivan mahtavana plussana, että muutenkin tuohon kohtuu hintaiseen tilavuokraan sisältyi kaikki koristelut, kukat, servetit, siivous, tarjoilu ja kaikki mitä oikeastaan hääjuhlaan tarviin. Kaikki muu olisi vain extraa. Nyt olen saanut kuulla vain kehuja paikasta ja henkilökunnasta. On siis aika suuret odotukset tulevalle kesälle. 

Kirkko on ollut meille itsestään selvä jo siitä päivästä kun menimme kihloihin vuonna 2011. 

Ken tunnistaa ken ei?

Alunperin tarkoituksenamme oli pitää tämä koko juttu salassa kaikilta ystäviltämme ja sukulaisiltamme, mutta eihän siitä mitään tullut. Minä kun olin niin innoissani ja mieheni, kun alkoi heti suunnittelamaan polttareitaan. Nyt siis uskalsin ensimmäisen kerran kirjoittaa tästä blogiini, vaikka homma on ollut meillä tiedossa jo kolmisen kuukautta.

Paikka ja kirkko on siis valmiina, mutta vielä puuttuu monen moista.

Kesä ja raparperit

Ihanaa, kun lämpö jälleen hellii ihoa. Minä en todellakaan kuulu näihin, jotka ihannoivat pakkasen pauketta ja kylmää. Voin kesäisinkin nukkua jopa villasukat jalassa parhaassa tapauksessa. Mielestäni ei voi oikein ikinä olla liian kuuma. Katsotaan vain mitä tulevana kesänä suustani vielä päästän ;)

Herkkuja keittiönpöydällä

No, mutta lämpö toi mukanaan myös raparperit, minun suuren herkkuni. Löysin Kinuskikissalta aivan ihanan kuuloisen raparperi-valkosuklaapiirakan ohjeen. Se kuulosti oikein helpolta tehdä ja maukkaalta. Oli taas siis pakko kokeilla, jotain uutta. Onneksi uusista työkavereista sain kavereita syömään piirakkaa, sillä mieheni ei kamalasti perusta makeisiin jälkiruokiin, kun vain kerran kuukaudessa.

Raparperi-valkosuklaapiirakka

Raparperi-valkosuklaapiirakka

Pohja:

150 g voita tai margariinia1 dl sokeria1 muna3 dl vehnäjauhoja1 dl kaurahiutaleita

Täyte:

2 ps Blå Bandin vanhan ajan vaniljakastikejauhetta
4 ½ dl maitoa
120 g valkosuklaata
300 g raparperia
sokeria


Pinnalle:

kanelia
(tomusokeria)

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna hyvin vatkaten. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja kaurahiutaleet. Painele taikina jauhoja apuna käyttäen voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Sekoita vaniljakastikejauhe ja maito vispilällä tasaiseksi. Nosta jääkaappiin 10 minuutiksi, jotta kastike muuttuu paksummaksi. Rouhi valkosuklaa ja sekoita vaniljakastikkeen joukkoon.

Pese raparperit ja kuori niistä tarvittaessa ulommainen kerros. Leikkaa ½ cm:n paksuisiksi paloiksi.

Levitä pohjan päälle valkosuklaa-vaniljakastike ja painele joukkoon raparperit. Ripottele pinnalle hieman sokeria.

Paista 200 asteessa 35 minuuttia. Suojaa pinta foliolla, kun se on saanut hieman väriä.

Anna piirakan jäähtyä jonkin aikaa ennen tarjoilua. Piirakka on hyvää myös kylmänä. Ripottele halutessasi pinnalle kanelia ja tomusokeria.

Minä taas tyypilliseen tapaan olin kyllä todella huono punnitsemaan esimerkiksi raparperia tai suklaata. Laitoin oman arvioni mukaan ja oikein hyvää tuli. Jos olisin tehnyt jotain toisin olisin reunan piirakasta jättänyt pienemmäksi, sillä siitä tuli lopulta aika kuiva. Voisin tarjoilla piirakkaa hyvin esimerkiksi vanilijajäätelön kanssa näin kesä kun on :)

Virpomista, Me&I ja herkkuja

Me&I kevät 2014 mallistoa

Minulla oli tänä viikonloppuna todella ihanaa. Sain pitkästä aikaa itselleni lauantai vapaan. Päätin järjestää ystävilleni Me&I -kutsut, sillä en itse ole ikinä kyseisille kutsuille päässyt ja halusin tutustua kyseisiin vaatteisiin. Ja kaiken kukkuraksi sain hyvän syyn taas leipoa kaikkea hyvää. Keli oli myös mitä ihanin lauantaina, joten ei olisi päivä voinut paremmin mennä.


Sain anopiltani viikko takaperin Feta-pinaattipiirakkaa ja ihastuin siihen täysin. Resepti on suoraan varmaankin 80-luvulta anna lehdestä. Muokkasin reseptiä hieman mieleisemmäksi. Laitoin tuorejuustoa 200g 100g:n sijasta, sekä jätin oliivit kokonaan piirakan päältä pois. Piirakka oli todella helppo valmistaa ja se saikin monelta ystävältäni kehut. Tässä kuva vieressä reseptistä, kun en sitä jaksanut sitten kirjottaa ylös. Helpompi oli ottaa kuva kännykällä ;)

Feta-pinaattipiirakka

Piirakan lisäksi leivoin kuppikakkuja. Olin tehnyt kyseisiä kuppikakkuja jo pari kuukautta takaperin tyttäreni synttäreille ja totesin ne silloin jo todella hyviksi. Erittäin makeita ne kyllä ovat, ettei niitä kauhean montaa kyllä pysty samalla kertaa syömään, mutta ehkä ihan hyvä vain. Löysin reseptin eräästä blogista, missä oli paljon muitakin hyviä kuppikakku reseptejä, joita en kyllä vielä ole ehtinyt kokeilemaan.

Vanilija -kuppikakut

3 ¼ dl vehnäjauhoja
¾ tl leivinjauhetta
120 g pehmennyttä voita
2 ½ dl sokeria
2 kananmunaa
1 ¼ dl maitoa
¾ tl vanilja-aromia

Ota raaka-aineet ajoissa huoneenlämpöön, jotta ne ehtivät lämmetä ennen leipomista. Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Sekoita jauho ja leivinjauhe hyvin pienessä kulhossa ja aseta se sivuun odottamaan.


Laita pehmeä voi isoon kulhoon ja vatkaa sitä vatkaimen tai yleiskoneen keskinopeudella, kunnes se on tasaista ja sileää. Tässä vaiheessa ylisekoittamisen pelkoa ei vielä ole. Lisää sokeri vähitellen ja vatkaa hyvin, ainakin 3 minuuttia. Lisää munat yksitellen taikinaan ja sekoita jälleen jokaisen jälkeen hyvin.


Lisää jauhoseos kolmessa osassa vuorotellen maidon ja vaniljan kanssa. Siisti nuolijalla välillä kulhon reunoja ja vatkaa hyvin jokaisen lisäyksen jälkeen, mutta älä kuitenkaan sekoita liikaa.
Jaa taikina tasan cupcakemuotteihin esimerkiksi kahden lusikan tai jäätelökauhan avulla. Paista uunin keskitasolla noin 20-25 minuuttia tai kunnes hammastikku tulee puhtaana ulos. Anna jäähtyä ainakin 10 minuuttia pellillä ennen siirtämistä.

Vaniljakuorrute (riittää 12 kuppikakkuun)

Kutsujen herkut

120 g pehmennyttä voita
8-14 dl tomusokeria (vähintään yksi paketti)
½ dl maitoa
1 tl vanilja-aromia

Laita voi isoon kulhoon ja lisää 5 dl sokeria, maito ja vanilja-aromi. Vatkaa keskinopeudella, kunnes koostumus on todella tasainen, noin 3-5 minuuttia. Lisää tomusokeria noin 2 dl kerrallaan ja vatkaa hyvin jokaisen lisäyksen jälkeen ainakin 3 minuuttia.

Sekoitusaikojen noudattaminen on tärkeää, jotta kuorrutteelle ominainen tasainen ja sileä olemus saavutetaan. Jatka tomusokerin lisäämistä, kunnes kuorrutteessa on hyvä pursotuskoostumus. Mahdollinen elintarvikeväri kannattaa lisätä vasta, kun koostumuksen lopputulos on haluttu, sillä tomusokerin lisääminen vaalentaa väriä melko paljon.

Väsynyt virpoja

Viikonloppuun sattui myös Palmusunnuntai ja naapurini kysyi minua ja tytärtäni lähtemään hänen ja hänen 3-vuotiaan ja 1,5 -vuotiaan lapsensa kanssa virpomaan. Ensin ajattelin, että en viitsi lähteä, mutta ajattelin lopulta tytärtäni ja sitä kuinka hauskaa se hänelle tulisi olemaan. Kävimme lähinnä virpomassa vain parissa naapuri talossa, mutta hän näytti nauttivan siitä täysin rinnoin, kun pääsi yhdessä kavereiden kanssa touhuamaan jotain. Luontoäitikään ei ihan meitä tukenut, sillä vettä satoi todella paljon, mutta mitä sitä nyt ei oman lapsensa eteen tekisi.

Lihaperunasoselaatikkoa lapsuudenajan herkkua

Aarteeni ;)

Tein tuossa viime viikolla elämäni ensimmäistä kertaa Lihaperunasoselaatikkoa ihan vain lapsuuden aikoja mietittyäni. Muistan pienenä kuinka paljon pidin laatikosta äitini tekemänä ehkä vain sen yksinkertaisuuden vuoksi. Päätin nyt myös kokeilla tyttärelleni tehdä samaa ja katsoa, mitä mieltä hän nyt siitä on. Mitään suurta suosiota laatikko ei saanut, mutta kyllä hän sitä kuitenkin söi ja minustakin se oli oikein hyvää, mitä nyt olisi mausteita mielestäni voinut olla enemmän, mutta todella yksinkertainen se oli tehdä ja helppo.

Valmis lihaperunasoselaatikko

Lihaperunasoselaatikko

kilo jauhoisia perunoita
3 dl maitoa
3 rkl voita
suolaa
muskottia

400 g jauhelihaa
iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
suolaa 
mustapippuria
paprikajauhetta
voita

Ensin tein perunamuussin. Keitin kuoritut perunat suolatussa vedessä, jonka jälkeen muussasin ne perunasurvimella sekä lisäsin sinne joukkoon pikku hiljaa maidon ja voin. Maustoin suolalla ja muskotilla.

Seuraavaksi paiston jauhelihan sekä pilkotut sipulit. Maustoin ne ja sekotin yhteen perunamuusin kanssa. Laitoin voideltuun uunivuokaan. Päälle laitoin pari voi nokaretta ja paistoin 200 asteessa puoli tuntia.

Leskenlehdet

Mutta en voi nyt taaskaan jättää tätä kevät fiilistelyäni tähän, kun kokoajan löytyy lisää vain kevään merkkejä. Eilen pihalla ollessani kädelle pörräsi jo pieni pökkyräinen kärpänen ja löysin pihalta myös lisää taas leskenlehtiä ja kukkasten alkuja. Tässä aarteitani ja myös se huivi mistä aikaisemmissa viesteissäni olen puhunut.

Tulppaanit

LV, Lumi ja Tzatziki

En sitten ikinä saanut päivitettyä ihanaa Helsingin piristys reissustani mitään, mutta pääsin vierailemaan sillon Louis Vuittonilta ja sain sieltä aivan ihanan laukun ja huivin. Mutta kyllä ne oli käsittämättömän kalliita ne laukut ja tuotteet tällaiselle tavalliselle kaduntallaajalle. Olin tosiaan saanut ystäviltäni ja sukulaisiltani valmistujaislahjaksi lahjakortin kyseiseen liikkeesee. Tuskin muuten olisin sinne eksynyt :) mutta pakko on kyllä myöntää. Ihanaa oli kerrankin ostaa itselleni jotain.

Tällaisen ihanuuden sieltä löysin, kun kaipasin itselleni pientä laukkua, jota voi hyvin käyttää arkisin tai jos lähtee joskus iltaa viettämään ystävien tai miehen kanssa. Huivista voi laittaa myöhemmin kuvan, mutta se oli todella kaunis sähkönsininen ja pohtisin kauana sen ja punaisen huivin välillä. Päädyin kuitenkin tähän siniseen, sillä se oli kausiväri.

Mutta asiasta keppihevoseen, tänään tuli taas taivaalta käsittämättömät määrät lunta. Miten sää tila voi muuttua niin paljon parissa viikossa. Pari viikkoa sitten olin jo aivan varma että kesä tulee pian, mutta se takatalvi ehtikin ensin. Pienenä piristyksenä kyllä löysin tänään aamupäivällä ennen tuota lumipyryä lisää leskenlehtiä ja nyt ne tuossa taas kukkivat meidän keittiön pöydällä. Toivoa ei siis ole menetetty.

Jos nyt kuitenkin mentäisiin näihin ruoka-asioihin. Olen pitkän aikaa ostanut tzatzikini aina kaupasta, mutta ajattelin ettei sen tekeminen kuitenkaan niin hankalaa voi olla. Kaivoin netistä erilaisia reseptejä ja kaivelin niistä itselleni sopivan version. Iskin kyllä sosiin hyvin vahvasti valkosipulia, mutta minusta tzatzikissa sitä kuuluu ollakkin.

Tzatziki

400g bulgarian jugurttia/turkkilaista jugurttia

2 murskattua valkosipulin kynttä

loraus öljyä

1 kurkku

200g kermaviiliä

8 lehteä tuoretta basilikaa

suolaa

pippuria

Bulgarian jugurtista on hyvä ennen tekoa valuttaa ylimääräiset nesteeet pois, ettei tzatzikista tule liian nestemäistä. Samoin tein myös kurkulle, sillä kun sen raastaa siitä tulee hyvin paljon vettä.

1. Valuta jugurtti (jos käytät bulgarialaista)

2. Kuori ja raasta kurkku sekä valuta

3. Murskaa valkosipuli ja sekoita öljyn sekaan

4. Yhdistä kaikki aineet

5. Anna maustua jääkaapissa hetken aikaa (itse annoin olla yön yli)

Tarjosin tzatzikin uunikalan, riisin ja salaatin kanssa, mutta se menee mielestäni oivasti esimerkiksi myös dippinä vihanneksille.

Kevät vai talvi?

Aurinkokapselit

Käsittämätöntä miten voi ilma muuttua ihan päivässä. Eilen aurinko paistoi eikä lumesta ollut tietoakaan. Tulppaanit nousivat kukkapenkistä ja leskenlehdet kukkivat tienvarsilla, mutta kun tänään aamulla heräsin ulkona oli 5cm lunta ja sitä tuli vain lisää. Eilen jo nautin täysin rinnoin keväästä mutta lumi pilasi kaiken. Minusta kevät olisi jo voinut tulla.

Vielä ennen tätä lunta aloin jo ajattelemaan kesän ja kevään aurinkoa ja miten siltä olisi hyvä suojautua. Anoppini oli joskus ajat sitten jutellut aurinkokapseleista, jotka sisältävät betakaroteenia. Niiden pitäis suojata ihoa jotenkin palamiselta. Myös työkaverini puhui näistä eräänä päivänä ja ajattelin että niissä on oikeasti oltava jotain.

Kävin hommaamassa sitten tämän kaltaisia kapseleita. Ajattelin kokeilla nyt näitä ja katsoa miten nyt ihoni näihin reagoi. Paketissa luki että 2-3 viikkoa ennen esim ulkomaan matkaa näitä olisi hyvä syödä, mutta työkaverini sanoi että syö näitä ympäri vuoden. Nämä ovat myös parantaneet hänen ihoaan kuulemma. Itse ajattelin näitä nyt syödä ainakin elokuun loppuun asti.

Minun omassa ihossani ei nyt niinkään ole muita ongelmia ollut kuin kuivuus, mutta todella vaalea ihoni on ja onnistun joka vuosi itseni aina jossain kohtaa kesällä polttamaan. Mielenkiinnolla odotan kesän aurinkoisia päiviä :)

Kävin tänään myös Helsingissä hakemassa pientä piristystä kevääseen :) katsotaan jos saisin lähipäivinä tänne jotain pientä vinkkiä siitä.

Pätkiskakku ja mummun kanakeitto

Enkös tänään taas saanut hyvän syyn leipoa, kun kutsuin kummi-tyttöni ja hänen äitinsä meille kylään. Löysin netistä eräästä blogista herkullisen Pätkiskakku ohjeen ja päätin kokeilla sitä. Olisin vain saanut siitä nätimmän kun olisin levittänyt kuorrutteen nopeammin, mutta nykypäivänähän ei voi enää olla niin ulkonäkö keskeinen. Tärkeintähän on se sisin ja erityisesti MAKU ;)

Pätkiskakku

Pätkiskakku

4dl vehnäjauhoja

3dl sokeria

1tl vaniljasokeria

2tl leivinjauhetta

3-4rkl tummaa kaakaojauhetta

150g sulatettua voita

2dl maustamatonta jogurttia tai kermaviiliä

6 Pätkistä

3 kananmunaa

Vuoan voiteluun:

rasvaa

korppujauhoja

Kuorrutus:

200g suklaata (laitoin Fazerin sinistä)

100g voita

Sekoita taikinan kuivat aineet keskenään. Lisää paloitellut Pätkikset sulaneen rasvan joukkoon ja sekoita. Lisää rasvan sekaan jogurtti/kermaviili ja kananmunat. Lisää vielä kuivat aineet. Sekoita taikina huolella lastaa käyttäen. Sähkövispilää ei tässä tarvita.

  

Laita taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan ja paista 175 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Kumoa kakku heti kuumana varovasti pois vuoasta ja anna jäähtyä.

  

Sulata kuorrutuksen aineet varovasti liedellä kattilassa koko ajan sekoittaen. Voit toki käyttää mikroakin. Valuta kuorrutus jäähtyneen kakun päälle. 

Halutessasi voit ripotella päälle vaikka pieniä pätkis hippuna.

Mutta eihän sitä pelkällä kakulla elä niin päätin vielä tehdä meidän pikku neidin herkkua eli mummun kanasoppaa. Kelpasi myös 1v kummitytölleni vaikka hampaita suussa ei vielä kovin montaa ollutkaan.

Mummun kanakeitto

Mummun kanasoppa (ala äiti)

1l vettä

400 g broilerisuikaleita 

1 sipuli

5-6 perunaa

kanaliemikuutio

maissia

parsakaalia

2dl kermaa

5-6 kokonaista maustepippuria

Laitetaan vesi kiehumaan kattilaan, lisätään pippurit ja sipulit.

Paistetaan paistinpannulla broilerisuikaleet.

Perunan palaset lisätään keittoon ja annetaan kiehua melkein kypsiksi. Lisätään kanaliemikuutio, maissit ja parsakaalit ja annetaan kiehua kypsiksi. Lisätään paistetut broilerisuikaleet. Lopuksi lisätään kerma, annetaan kiehahtaa.

Ai että ja nam nam :) sanoi meidän pikku-neiti.