Tulevaa kesää odotellessa!

Minulla on ollut vähän pitkä aika, kun olen viimeksi tänne kirjoitellut. On ollut olevinansa varmaankin kiire tai jotain. Tiedä sitten todellisuutta. Minulla on nyt viimeiset puoli vuotta ollut ihana uusi työpaikka, jossa kyllä ei työt tunnu loppuvan kesken. Tänäänkin huomasin juuri ennen neljää, että ainiin pitää töistäkin lähteä kotiin ja keretä muskariin tyttäreni kanssa. Kun pääsimme kotiin ystävämme tuli meille kylään ja herkuttelimme heidän kanssaan ja joimme tietenkin teetä ja kahvia. Nyt pääsin istumaan alas ja viimeisen tunnin olenkin tässä seilaillut verkkosivuilta toiselle ja haaveillen ensi kesästä.

Meillä on ollut pitkään mieheni kanssa keskustelun aiheena, koska menisimme naimisiin. Olemme pohtineet sitä kuinka paljon häät tulisivat maksamaan ja miten ne kustannettaisiin. Sehän on nyt itsestään selvää, että ne tulevat aina maksamaan ja eikä niistä pääse halvalla, jos minun ja mieheni maku tunnetaan. Sanoin hänelle sitten, että sama se maksaako sen nyt vai sitten kolmen vuoden päästä. Minä haluan saman sukunimen kuin miehelläni ja tyttärelläni se on minulle tärkeintä. Mieheni taas ei suostu maistraatissa menemään naimisiin, joten homma oli tällä selvä. Me menisimme naimisiin ensi kesän! JESSS!! Lopultakin tätä on odotettu jo monta vuotta.

Vanhalinna, Puimala

Ennen kuin olin edes saanut hyväksyntää tästä mieheltäni olin jo omien mieltymyksieni mukaan katsellut täältä Varsinais-Suomen alueelta erilaisia hääjuhlapaikkoja. Halusin tunnelmallisen paikan, mutta miehelleni oli erittäin tärkeää, ettei paikalla olisi a-oikeuksia, sillä hän halusi juhliin kantaa omat juotavat. Tämä karsi huomattavan määrän hyviä paikka ehdokkaita. Kävimme katsomassa Liedon vanhanlinnan tiloja, jotka olivat erittäin kauniit, mutta tässä oli huonona puolena a-oikeudet ja Puimalan tilat olivat heiltä jo koko ensi kesältä varatut. Itse en olisi Puimalaan halunnutkaan, sillä viime kesänä olimme ystäväpariskuntamme häissä siellä ja minä palelin siellä kuin mikäkin. Seinät olivat lankkua ja minä kun olen muutenkin herkkä palelemaan. Päätin sinä iltana, etten minä ainakaan aijo palella omissa häissäni.

Kavaltontila, navetan vintti

Lopulta löysin pienen etsinnän jälkeen haaveitteni hääjuhla paikan. Rauhallisesta ympäristöstä Piikkiöstä Kavalton tilan. Kävin siellä katsomassa paikkaa ja tiesin tämän jälkeen heti, että täällä me menemme naimisiin 2015. Vapaina oli enää vain muutama lauantai siltä kesältä. Mutta viralliseksi päiväksi tuli nyt.

11.7.2015

Vihdonkin sain hetkeksi huokaista helpotuksesta ja tiesin haaveni olevan taas askeleen lähempänä. Tämän varmasti moni hääpäiväänsä suunnittelva morisian tietää. Kavalton tilassa oli aivan mahtavana plussana, että muutenkin tuohon kohtuu hintaiseen tilavuokraan sisältyi kaikki koristelut, kukat, servetit, siivous, tarjoilu ja kaikki mitä oikeastaan hääjuhlaan tarviin. Kaikki muu olisi vain extraa. Nyt olen saanut kuulla vain kehuja paikasta ja henkilökunnasta. On siis aika suuret odotukset tulevalle kesälle. 

Kirkko on ollut meille itsestään selvä jo siitä päivästä kun menimme kihloihin vuonna 2011. 

Ken tunnistaa ken ei?

Alunperin tarkoituksenamme oli pitää tämä koko juttu salassa kaikilta ystäviltämme ja sukulaisiltamme, mutta eihän siitä mitään tullut. Minä kun olin niin innoissani ja mieheni, kun alkoi heti suunnittelamaan polttareitaan. Nyt siis uskalsin ensimmäisen kerran kirjoittaa tästä blogiini, vaikka homma on ollut meillä tiedossa jo kolmisen kuukautta.

Paikka ja kirkko on siis valmiina, mutta vielä puuttuu monen moista.