Tulevaa kesää odotellessa!

Minulla on ollut vähän pitkä aika, kun olen viimeksi tänne kirjoitellut. On ollut olevinansa varmaankin kiire tai jotain. Tiedä sitten todellisuutta. Minulla on nyt viimeiset puoli vuotta ollut ihana uusi työpaikka, jossa kyllä ei työt tunnu loppuvan kesken. Tänäänkin huomasin juuri ennen neljää, että ainiin pitää töistäkin lähteä kotiin ja keretä muskariin tyttäreni kanssa. Kun pääsimme kotiin ystävämme tuli meille kylään ja herkuttelimme heidän kanssaan ja joimme tietenkin teetä ja kahvia. Nyt pääsin istumaan alas ja viimeisen tunnin olenkin tässä seilaillut verkkosivuilta toiselle ja haaveillen ensi kesästä.

Meillä on ollut pitkään mieheni kanssa keskustelun aiheena, koska menisimme naimisiin. Olemme pohtineet sitä kuinka paljon häät tulisivat maksamaan ja miten ne kustannettaisiin. Sehän on nyt itsestään selvää, että ne tulevat aina maksamaan ja eikä niistä pääse halvalla, jos minun ja mieheni maku tunnetaan. Sanoin hänelle sitten, että sama se maksaako sen nyt vai sitten kolmen vuoden päästä. Minä haluan saman sukunimen kuin miehelläni ja tyttärelläni se on minulle tärkeintä. Mieheni taas ei suostu maistraatissa menemään naimisiin, joten homma oli tällä selvä. Me menisimme naimisiin ensi kesän! JESSS!! Lopultakin tätä on odotettu jo monta vuotta.

Vanhalinna, Puimala

Ennen kuin olin edes saanut hyväksyntää tästä mieheltäni olin jo omien mieltymyksieni mukaan katsellut täältä Varsinais-Suomen alueelta erilaisia hääjuhlapaikkoja. Halusin tunnelmallisen paikan, mutta miehelleni oli erittäin tärkeää, ettei paikalla olisi a-oikeuksia, sillä hän halusi juhliin kantaa omat juotavat. Tämä karsi huomattavan määrän hyviä paikka ehdokkaita. Kävimme katsomassa Liedon vanhanlinnan tiloja, jotka olivat erittäin kauniit, mutta tässä oli huonona puolena a-oikeudet ja Puimalan tilat olivat heiltä jo koko ensi kesältä varatut. Itse en olisi Puimalaan halunnutkaan, sillä viime kesänä olimme ystäväpariskuntamme häissä siellä ja minä palelin siellä kuin mikäkin. Seinät olivat lankkua ja minä kun olen muutenkin herkkä palelemaan. Päätin sinä iltana, etten minä ainakaan aijo palella omissa häissäni.

Kavaltontila, navetan vintti

Lopulta löysin pienen etsinnän jälkeen haaveitteni hääjuhla paikan. Rauhallisesta ympäristöstä Piikkiöstä Kavalton tilan. Kävin siellä katsomassa paikkaa ja tiesin tämän jälkeen heti, että täällä me menemme naimisiin 2015. Vapaina oli enää vain muutama lauantai siltä kesältä. Mutta viralliseksi päiväksi tuli nyt.

11.7.2015

Vihdonkin sain hetkeksi huokaista helpotuksesta ja tiesin haaveni olevan taas askeleen lähempänä. Tämän varmasti moni hääpäiväänsä suunnittelva morisian tietää. Kavalton tilassa oli aivan mahtavana plussana, että muutenkin tuohon kohtuu hintaiseen tilavuokraan sisältyi kaikki koristelut, kukat, servetit, siivous, tarjoilu ja kaikki mitä oikeastaan hääjuhlaan tarviin. Kaikki muu olisi vain extraa. Nyt olen saanut kuulla vain kehuja paikasta ja henkilökunnasta. On siis aika suuret odotukset tulevalle kesälle. 

Kirkko on ollut meille itsestään selvä jo siitä päivästä kun menimme kihloihin vuonna 2011. 

Ken tunnistaa ken ei?

Alunperin tarkoituksenamme oli pitää tämä koko juttu salassa kaikilta ystäviltämme ja sukulaisiltamme, mutta eihän siitä mitään tullut. Minä kun olin niin innoissani ja mieheni, kun alkoi heti suunnittelamaan polttareitaan. Nyt siis uskalsin ensimmäisen kerran kirjoittaa tästä blogiini, vaikka homma on ollut meillä tiedossa jo kolmisen kuukautta.

Paikka ja kirkko on siis valmiina, mutta vielä puuttuu monen moista.

Kesä ja raparperit

Ihanaa, kun lämpö jälleen hellii ihoa. Minä en todellakaan kuulu näihin, jotka ihannoivat pakkasen pauketta ja kylmää. Voin kesäisinkin nukkua jopa villasukat jalassa parhaassa tapauksessa. Mielestäni ei voi oikein ikinä olla liian kuuma. Katsotaan vain mitä tulevana kesänä suustani vielä päästän ;)

Herkkuja keittiönpöydällä

No, mutta lämpö toi mukanaan myös raparperit, minun suuren herkkuni. Löysin Kinuskikissalta aivan ihanan kuuloisen raparperi-valkosuklaapiirakan ohjeen. Se kuulosti oikein helpolta tehdä ja maukkaalta. Oli taas siis pakko kokeilla, jotain uutta. Onneksi uusista työkavereista sain kavereita syömään piirakkaa, sillä mieheni ei kamalasti perusta makeisiin jälkiruokiin, kun vain kerran kuukaudessa.

Raparperi-valkosuklaapiirakka

Raparperi-valkosuklaapiirakka

Pohja:

150 g voita tai margariinia1 dl sokeria1 muna3 dl vehnäjauhoja1 dl kaurahiutaleita

Täyte:

2 ps Blå Bandin vanhan ajan vaniljakastikejauhetta
4 ½ dl maitoa
120 g valkosuklaata
300 g raparperia
sokeria


Pinnalle:

kanelia
(tomusokeria)

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna hyvin vatkaten. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja kaurahiutaleet. Painele taikina jauhoja apuna käyttäen voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Sekoita vaniljakastikejauhe ja maito vispilällä tasaiseksi. Nosta jääkaappiin 10 minuutiksi, jotta kastike muuttuu paksummaksi. Rouhi valkosuklaa ja sekoita vaniljakastikkeen joukkoon.

Pese raparperit ja kuori niistä tarvittaessa ulommainen kerros. Leikkaa ½ cm:n paksuisiksi paloiksi.

Levitä pohjan päälle valkosuklaa-vaniljakastike ja painele joukkoon raparperit. Ripottele pinnalle hieman sokeria.

Paista 200 asteessa 35 minuuttia. Suojaa pinta foliolla, kun se on saanut hieman väriä.

Anna piirakan jäähtyä jonkin aikaa ennen tarjoilua. Piirakka on hyvää myös kylmänä. Ripottele halutessasi pinnalle kanelia ja tomusokeria.

Minä taas tyypilliseen tapaan olin kyllä todella huono punnitsemaan esimerkiksi raparperia tai suklaata. Laitoin oman arvioni mukaan ja oikein hyvää tuli. Jos olisin tehnyt jotain toisin olisin reunan piirakasta jättänyt pienemmäksi, sillä siitä tuli lopulta aika kuiva. Voisin tarjoilla piirakkaa hyvin esimerkiksi vanilijajäätelön kanssa näin kesä kun on :)

Kevät vai talvi?

Aurinkokapselit

Käsittämätöntä miten voi ilma muuttua ihan päivässä. Eilen aurinko paistoi eikä lumesta ollut tietoakaan. Tulppaanit nousivat kukkapenkistä ja leskenlehdet kukkivat tienvarsilla, mutta kun tänään aamulla heräsin ulkona oli 5cm lunta ja sitä tuli vain lisää. Eilen jo nautin täysin rinnoin keväästä mutta lumi pilasi kaiken. Minusta kevät olisi jo voinut tulla.

Vielä ennen tätä lunta aloin jo ajattelemaan kesän ja kevään aurinkoa ja miten siltä olisi hyvä suojautua. Anoppini oli joskus ajat sitten jutellut aurinkokapseleista, jotka sisältävät betakaroteenia. Niiden pitäis suojata ihoa jotenkin palamiselta. Myös työkaverini puhui näistä eräänä päivänä ja ajattelin että niissä on oikeasti oltava jotain.

Kävin hommaamassa sitten tämän kaltaisia kapseleita. Ajattelin kokeilla nyt näitä ja katsoa miten nyt ihoni näihin reagoi. Paketissa luki että 2-3 viikkoa ennen esim ulkomaan matkaa näitä olisi hyvä syödä, mutta työkaverini sanoi että syö näitä ympäri vuoden. Nämä ovat myös parantaneet hänen ihoaan kuulemma. Itse ajattelin näitä nyt syödä ainakin elokuun loppuun asti.

Minun omassa ihossani ei nyt niinkään ole muita ongelmia ollut kuin kuivuus, mutta todella vaalea ihoni on ja onnistun joka vuosi itseni aina jossain kohtaa kesällä polttamaan. Mielenkiinnolla odotan kesän aurinkoisia päiviä :)

Kävin tänään myös Helsingissä hakemassa pientä piristystä kevääseen :) katsotaan jos saisin lähipäivinä tänne jotain pientä vinkkiä siitä.